Artikkelit

Yksi yrityskuva

Yhdessä lastenohjelman laulussa lauletaan ”Maailma muuttuu, niin minäkin, oppaiksi vanhemmat värväsin. Vaikea varttua, itkua parkua, muistaa myös iloita…”. Vanhempien tilalle vaihtaisin sanan korona. Tämä opas on ollut tehokas ja nopea.

 

Kovin montaa viikkoa en ehtinyt

Maailma muuttuu, niin minäkin. Monen muutoksen summana tartuin tämän vuoden alussa pitempään sijaisuuteen palkkatöissä, olin tammi-helmikuun lastentarhaopettajan sijaisena. Helmikuun alussa kysäistiin jatkaisinko, vastasin haluavani tehdä ompelimohommia päätyönäni. Päästiin pestin viimeiseen viikkoon, kalenterissa viikkoon 9, koronasta alkoi kuulua isompia uutisia.

Kun sijaisuuden loppumisesta oli kulunut 2 viikkoa, oli selvää, ettei yritykseni tule pysymään pystyssä. Asiakasmäärät vähenivät vähenemistään. Tuli uutisia ja tiedotteita, koulujen sulkeminen ilmassa. Tuli itkua ja parkua.

Viikolla 3 (kalenterissa viikko 12 ) alkoi lapsilla etäkoulu. Tein työnhakuja ja etsintöjä. Ompelutyöni lamaantui aivan täysin, nolostuin kun siitä puhuttiinkin. En saanut mitään tehtyä. Oli todella vaikeaa tarttua töihin.

Nyt eletään maaliskuun viimeisiä päiviä, on kulunut 4 viikkoa sijaisuuspestin päättymisestä päiväkodissa ja n. 7 viikkoa siitä, kun odotin innolla päästä ompelimoon täysipäiväisesti. Eilen kävin työhaastattelussa ja kirjoitin nimeni työsopimukseen. Jos koeajan jälkeen molemmin puolin todetaan työn sujuvan, olen elokuun loppuun opettelemassa uutta autismin kirjolaisten kanssa. Viime yönä suljettiin Uusimaa, miehen työt on siellä mutta hän jatkaa yhä etätyötään. 

 

Yksi yrityskuva

Tämä on yksi kuva koronaviruksen voimasta, yhden ihmisen & yhden pienyrityksen näkökulmasta. Ei sairastumisesta, vaan siitä mihin se vaikuttaa välittömästi tai välillisesti. Tulen siirtämään maaliskuun aikana yritykseni sivutoimiseksi. Nyt kun sain palkkatyön, jolla maksan laskut ainakin muutaman kuukauden eteenpäin, pystyn paremmin arvioimaan realistisia toimintaedellytyksiä. Tosin ne arviot voivat mennä ihan yhtä paljon pieleen, kun minun helmikuun laskelmat.

 

Valtio on tehnyt tähän erityistilanteeseen yrityksille tukipaketteja. Yhteen ei kelpaa, koska toiminimi ei yhtiömuotona kelpaa. Toiseen pitäisi keksiä joku uusi kehitysidea. Nyt on kerrottu, että kunnat tukevat yksinyrittäjiä, vielä ei tiedetä miten. Voisi myös hakeutua työttömäksi, ilman että ajaa yrityksen alas. Tämä ei ole ennen ollut mahdollista. Minä katsoin parhaimmaksi vaihtoehdoksi etsiä töitä ja minulla oli onnea löytäessäni sitä. Toivottavasti muut yrittäjät löytävät oikeiden ja riittävien tukitoimien ääreen.

 

Perheen reaktiot

Siirtyminen kolmivuorotyöhön ei ole mikään pala kakkua perheelle. Edessä on siirtyminen lähes kokoaikaisesta läsnäolosta epäsäännöllisyyteen ja se saattoi Kuoposen raivarin partaalle. Edellisessä työssäni saatoin olla pitkiäkin aikoja leirillä ja mies tehnyt sairaanhoitajan kolmivuoroa, joten ei tämä uusi tilanne ole.

 

Tässä kohtaa muistan HS:n jutun, jossa Janna Rantala sanoi, ettei lapset eivät tule muistamaan korona-epidemiasta uutisia tai faktoja, vaan sen millainen tunneilmapiiri kotona vallitsi. Vaikka juttu koski pieniä lapsia, sovellan sitä kyllä omaan perheeseeni. Palkkatyöhön lähtemisen valinnalla estän ainakin yritykseni alasajon ja sitä myöten taloudellisten rasitteiden kaatumisen perheen päälle. Meidän lapset ovat jo sen ikäisiä, että he ymmärtävät ja huomaavat. Ja kantavat paljon sisällään.

 

 

https://www.hs.fi/perhe/art-2000006450232.html