Artikkelit

Kuinka etäkoulu saadaan rullaamaan vs yrittäjän ja etätyöläisen arki

Kun ompelimolle tuli seinä vastaan koronan myötä, mieheni työhön virus vaikutti päinvastaisesti. Hän teki tänään 11. työpäiväänsä putkeen ja ne päivät ovat olleet ympäripyöreitä. Maanantaina he saivat ulos korona-oirearvion ja käyttäjäpiikit Omaolo-palvelussa ovat olleet hurjia. Palvelimet ovat pyörineet aikalailla täysillä. Ja niin on mieskin. Hän tekee etänä kaiken työnsä ja vetää verhoa työhuoneensa ovelle merkiksi, että nyt ei saa häiritä. Tunnit paukkuu ja lapset kuittailee. Mutta samalla teinikolmikko on oppinut löytämään uutisia ja seulomaan niistä oikeanlaisia tietolähteitä. Sekä seuraamaan virallisia tiedotuskanavia, koska ne ovat koko ajan miehellä auki. Yhtäkkiä saattaa kuulua kommentti ”omaolo mainittu”.

Etäkoulun aloitus

Lapset aloittivat toissapäivänä (tiistaina 17.3.2020) etäkoulun, tai kotikoulun miten sen kukin ilmaisee. Oli otettava Wilman välityksellä hanskaan kaikkien kolmen kunnan (Riihimäki, Hausjärvi ja Janakkala) toimintatavat ja -linjat mitä koululaisiin tulee. Kahdesta kunnasta (Riihimäki ja Janakkala) on tällä hetkellä tarjottu kouluruokailua ja molemmille peruskoululaisille (Janakkala ja Hausjärvi) tietokonetta kotiin käyttöön. Meidän perheessä on siitä onnekas tilanne, että jokaisella oli jo käytössä oma kone ja netti toimii tällä hetkellä yllättävän hyvin. Ja koska asumme missä asumme, kukaan ei mene kouluun syömään.

 

Lukiolainen otti oman etäkoulunsa hanskaan olosuhteisiin nähden hienosti! Kiitos Riihimäen lukiolle hyvästä ja ajantasaisesta informaatiosta. Esikoisella on oppimiseen liittyviä vaikeuksia –  lukihäiriö, joka näkyy erityisesti kielten oppimisessa sekä sanallisten tehtävien ymmärtämisen vaikeudessa. Isänsä on auttanut häntä tehtävissä ennenkin, joten eilen illalla n. 2,5h kaksi tietokonetta pöhisi tuvan pöydällä vierekkäin: mies opetti matikkaa samalla kun teki omia hommiaan.

 

Juniorilla on valinnaisissa aineissa mahdollisimman paljon liikuntaa, kaikki mitä pystyy ottamaan. Tiistaina päivällä piti juosta koulupäivän keskellä 60min lenkki, johon äiti suostuteltiin mukaan. Ehdittiin juosta noin 8km ja seuraavana päivänä lihaksia särki. No mitä muuta voi odottaa 4kk liikkumattomuuden jälkeen. Eilen aamuna oli edessä 14km pyörälenkki, johon taas Kuoponen suostuteltiin mukaan. Tänään on kuulemma Esikoisen vuoro. Muuten koulutyössä Juniorilla tulee classroomiin tuntien aikana tehtäviä, jotka tehdään sen tunnin aikana. Järjestys pyörii normaalin lukujärjestyksen mukaan. Hänelle oppiminen on ollut aina helppoa, kun vaan teinimyrskyissään viitsii nähdä vaivaa.

 

Kuoponen saa tehtäviä n 3-4 tunnin ajaksi päivittäin. Opettaja suositteli pientä ulkoilua ennen opiskelua, ja sitähän tyttö eilen teki ja hyvällä mielellä lenkiltä tuli. Hänen koululla ei tulla pitämään kaikkia aineita mukana opetuksessa ja luokan toiveesta opettaja todennäköisesti pitää live-lähetyksiä mm matematiikan opettamisessa. Sitä Kuoponen kyllä odottaa. Hänellä sosiaalisen toiminnan puuttuminen näkyy jo näin toisena päivänä isona kiukkuna meitä vanhempia kohtaan. Kuoponen tarvitsee minun wilman auki, jotta näkee tehtävänsä. Joten minä istun hänen kanssaan tuvassa tekemässä koulutöitä kun isommat ovat omissa huoneissaan.

 

Huolto toimii

Etäkoulu tarkoittaa lisääntynyttä ruoan kulutusta, harmia ja kiukkua sosiaalisten suhteiden vähenemisestä ja vaatii ainakin näin alkuun enemmän aikuisen läsnäoloa. Siinä mielessä yhtälöön sopii se, ettei minulla ole nyt kovin paljon töitä. Ei sillä, keskittyminen niihin vähiin töihin on ollut vaikeaa. Yritän siis tukea lasten kotikoulun arkea kysymyksillä, valmiilla ruoalla ja kiukun kuuntelulla. Ja niin, sillä mukana urheilulla. Siirryn työhuoneelle silloin kun joku asiakas ottaa yhteyttä ja sopii ajan, ompelimoni on avoinna vain ajanvarauksella tämän poikkeustilan vuoksi. Normaalisti minulla on myös ajanvarauksettomia aikoja käytössä. Tai siirryn työhuoneeseen, kun koulupäivä alkaa olla pulkassa ja minulla vastaanotettuna riittävä määrä teiniangstia. Työhuoneen rauhassa voin ainakin hetken taas puhaltaa ja istua hiljaisuudessa.

 

Tässä kohtaa koen omat lapseni onnekkaiksi. Heillä on mahdollisuus aikuisen läsnäoloon ja apuun. Heillä on mahdollisuus saada riittävästi ruokaa, vaikka meidän on pitänyt tarkkaan miettiä että saadaan rahat riittämään. Vaikka meillä etäkoulu sai ensin aikaan melkoisen paskamyrskyn perheen sisällä – on se ihan eri asia lapselle, joka joutuu näiden asioiden kanssa olemaan yksin.