Sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on ollut yrittäjällä huonolla tolalla muutenkin ja nyt karisee ne vähätkin yhteydet, jotka ovat roikkuneet mukana. Koska tämän hetken tunnussanat ovat ”pysy kotona”, niin siitä olemme pyrkineet pitämään kiinni, ulkoilua ja toisen aikuisen kaupassa käyntejä lukuunottamatta. Teinien mielestä olen ylisuojeleva äiti (nimitys kelpaa minulle vallan mainiosti), ja ihan kauhea ihminen, kun mihinkään ei saa mennä. Mieheni on kanssani samalla linjalla, mutta tässä kohtaa mutsi on se nillittäjä. Ei sillä, en ehkä pysty täysin muistamaan (yli 20v avioliiton jälkeen) miltä tuntui olla ihastuksesta erossa, niin kuin meillä yksi teineistä nyt joutuu olemaan. Silloin tosin minä vedin puhelinta pitkän johdon päässä omaan huoneeseen ja toivoin, ettei pikkuveljistä jompikumpi saisi ideaa ja ala kuuntelemaan toisesta luurista. Heillä on sentään videopuhelupalvelut, kuulokkeet ja jatkuva someyhteys.

Suku lähellä, mutta niin kaukana

Meillä on molemminpuolin tiivis lähisuku, lasten molemmat isovanhemmat asuvat 10km säteellä meistä. Lisäksi minulla on elossa 93v isoisä, joka asuu vanhempieni vieressä omassa omakotitalossaan. Appivanhempani ovat riskiryhmäläisiä molemmat, joten heidän kanssaan emme ole olleet tekemisissä kahteen viikkoon. Ja koska isäni on isoisäni (asioiden)hoitaja, emme voi myöskään vierailla minun vanhempieni luona, heidät lapset on nähneet reilu viikko sitten viimeksi. Minussa tuntuu jo ikävä, isosti ja niin lapsissakin. Toimitimme oven taakse minun vanhemmille yhden tabletin käyttöön, jotta skypen välityksellä voisimme olla yhteydessä. Vanhemmillani on myös muita, meidän lapsia pienempiä lapsenlapsia, joten puhelut ehkä onnistuisivat heidänkin kanssaan paremmin.

Social distancing – todellakin etäännytty

Normaalioloissa Juniori on treenannut jalkapalloa ja oheisia noin 5-6kertaa viikossa. Esikoinen harrastaa teatteria, kerhon ohjaamista sekä laulua. Kuoposen elämään kuuluvat teatteri ja baletti. Yhteensä harrastuskertoja meidän perheessä on normaalina viikkona keskimäärin 15.  Tärkeä puoli arjesta jää toteutumatta, kun nämä koulun sosiaalisen elämän lisäksi olevat supertärkeät sosiaaliset suhteet jäävät toteutumatta. Sekunnit ja tunnit-bloggari Hanna julkaisi listan, mitkä asiat eivät ole peruttu koronan takia. Listassa luki tiskit, pyykit jne, jonka jälkeen ”kuka löi ensin”- ei peruttu. Ja ”nyt heti tänne” – ei peruttu! Kyllä tämä tuntuu ja näkyy sisarusten välisissä suhteissa, vaikka ovat teinejä. Nujakoita jatkuvalla syötöllä, henkisiä ja fyysisiä.

 

Ompelimolla on käynyt viikon aikana kaksi ihmistä. Kontaktit vähenee sielläkin. Juuri nyt, vaikka tiedän tämän olevan tuhoisaa aikaa yritykselleni, ei ole ollut voimia miettiä uusia tuotteita tai miten houkutella asiakkaita. Mutta sovitut työt pitäisi saada tehtyä. Sitä jumia tai koronalamaannusta on pakko alkaa selvittää.

 

Mut hei, toisen etäkouluviikon ensimmäinen koulupäivä meni vähän niin kuin jo rutiinilla. Jouhevasti ja sujuvasti. Läksyjä esikoinen teki taas isän kanssa ja Kuoponen otti haltuun live-tuntia. Täytyy jaksaa, vielä useampi viikko- vaikka ikävä onkin.